Lampunvarjostin osa 2

Lampunvarjostin projekti eteni viimein finaaliin. 

Koska halusin käyttää ledien virran ohjaukseen TLC5916 piiriä, tarvittiin mukaan joku "äly" joka sytyttää ledit ja hallitsee himmennyksen PWM:llä. Ensimmäisenä käteen sattunut ATTiny88 ei todellakaan ollut pikkuinen piiri, joten etsin pienemmän SPI väylällä varustetun piirin Atmelin katalookista. ATTiny24A on 14 jalkainen ja mainostekstien mukaan osasi jutella SPI väylällä. Siispä tarvittiin taas ohjelmointilaite uudelle piirille. Onneksi vihdoin älysin tehdä universaalin ohjelmointilaitteen nollavoimakannalla katkaisusta mikropiirikannasta ja muutamasta muusta liitinkomponentista.

Kuvassa ATTiny24A piirin kytkentä universaaliin ohjelmointilaitteeseen, taustalla koko ledilampun ohjauspiirin kytkentäkaavio ilman regulaattoria.

Nyt oli aika alkaa piirilevyn teko. Koekytkentälevy riitti tähän projektiin mainiosti. Koska piirilevyn piti mahtua lampun keskipuolaan, tila kävi pikkusen ahtaaksi. Logiikkaa varten on 5V regulaattorikytkentä palttiarallaa kondensaattoreilla, itse ledeille tulee 12V suoraan virtalähteestä.

Ledien virransyöttöön tein "satelliitit", eli kahdesta 6 napaisesta liittimestä hajaantuu 4 kolmen ledin sarjaa, kahdessa karvassa oli vielä plussa. Jottei kolvaaminen olisi ollut liian helppoa, keksin että joka toinen ledi olisi toisessa väylässä - näin köyhän miehen himmennin puolet ledeistä sammuttamalla onnistuu tarvittaessa. Ja tottakai nyt valot syttyvät loisteputkimaisesti ensin puolet ledeistä sytyttäen, sitten loput tulevat mukaan sekunnin viiveellä.

Jokusen tunnin ähellyksen jälkeen hybridilamppu oli viimein valmis!

Ledivalaistuksella on riittävä valoteho, vaikkakin todella kapealla sektorilla.

Lamppu on osoittautunut oikein mukavaksi talven hämärtyessä. Aamun lehti tulee luettua ledivalossa, iltaisin lämpimänvalkoisella valolla saa luotua tunnelmaa. Vielä kun olisi aikaa opiskella RFM12B lutikan käyttö, saisi rakennettua lampulle huokean kauko-ohjauksen himmenintä varten. Ehkä kevväämmällä sitten...

Lampunvarjostin osa 1

Talvella vaimo löysi luettelosta hienon puisen lampunvarjostimen jossa oli hieman pyöristetyt pinnat poisten vanteiden ympärillä. Harmi vain että sen valmistus oli lopetettu. Tietysti sanoin että teen helposti samankaltaisen, mutta paremman - ledivalolla varustetun lampunvarjostimen! Ja siitä tämä projekti sitten alkoi.

Ensin löysin pajan nurkasta juuri sopivan vanerilevynpalasen lampun vanteiksi.

Tästä appiukon avulla vannesahaa, poraa, pistosahaa ja hiomakonetta käyttäen loihdittiin juuri sopivat vanteet.

Ensimmäinen ajatus oli että puiset pinnat kelluisivat lähes kokonaan vanteiden ulkopuolella, vain pienet viisteet pinnoissa pitäisivät huolen siitä että vanteet istuvat hyvin.

No, se oli tietenkin huono ajatus, koska rautakaupasta käteen sattuneet listanpätkät olivat melkoisen paksut. Toinen ajatus oli sitten tehdä samansyvyiset urat pinnojen ylä- ja alapäähän.

Huomattavasti parempi idea, koska nyt pinnat saavat paremmin tukea vanteista ja hökötys pysyy paremmin kasassa. Sitten vain pinnojentekoon. Ensimmäinen ajatus oli taas ainutlaatuisen hieno, sahata urien reunat jiirisahalla ja ottaa taltalla välissä oleva puu pois.

Melko nopeasti kävi selväksi ettei tämä tapa ole ihan kaikista nopein, vaikka ehkä eniten kunnioitusta herättävä. Vihdoin keksin "höylätä" jiirisahalla koko uran valmiiksi, sitten vain taltalla siistin reunat. Loput pinnat valmistuivat todella ripeästi tämän jälkeen.

Jyrsimellä homma olisi tietysti sujunut paljon nopeammin, mutta sellaista ei ole vielä tullut hankittua.

Seuraavana oli vuorossa pinnojen sovitus kehyksiin. Tässäkohtaa sain hylättyä muutaman huonommin tehdyn pinnan. Aikani kokeiltua sain pinnat sopimaan siten että lampunvarjostin on symmetrinen. Myös pinnojen välisten rakojen tulisi olla kutakuinkin samat.

Alkuperäisten laskujen mukaan olisin tarvinnut 25 pinnaa, mutta jo 23 pinnalla varjostin näyttää jo melko tyylikkäältä. Nyt tarkasti merkitsin pinnojen ääriviivat ylävanteeseen ja numeroin pinnat ettei tarvitse varjostinta lopullisesti kootessa taas kokeilla mikä pinna sopii mihinkin. Kiiltävää ikkunanpielimaalia muutama laaki vanteisiin ja pinnojen sisäpintaan, ulkopintaan tuli vaha.

Lampun ylävanteeseen porasin reiät ledien pitimille, sitten naputtelin kromatut pitimet paikoilleen. Tässäkohtaa alkuperäinen ajatus pelkästä ledivalosta oli jo muuttunut hybridivaloksi, jos vaikka valoteho ei riittäisikään. Keskelle pinnaa siis reikä jonka läpi lampunkanta pujotetaan, yläpuolelle sitten (tietysti puusta tehty) johdonpuristin jotta lamppu pysyy paikoillaan.

Sitten alkoi vaikein vaihe, pinnojen lopullinen kiinnitys vanteisiin.

Yläosaan tuli messinkiset naulat, alaosaan ruuvit. Koska varjostimella on melkoisesti painoa, tarvitaan kunnon kiinnitys. Laitoin silmukkapultit huolellisesti (= tuurilla) vanteen reunoille siten että tasapaino säilyy.

Kuvasta paljastuu ettei LEDit ole vielä paikoillaan. Elektroniikkaa varten ylävanteen poikki kulkee leveämpi puola, piakkoin saanen siihen TLC5916 lediajurin ATTiny24A:lla ohjattuna. Mutta se onkin sitten ihan eri juttu...

Sitten vain varjostin kattoon ja valot päälle.

Pinnojen välit olivat juuri sopivat, pimeällä valo siivilöityy hienosti seinille.

Ja hauskana yksityiskohtana tietysti vaijerin lamppuun liittävä palohaka.

Led lyhty

Otetaan yksi halpa öljylamppu

Korkki pois ja lasi auki

Korkkiin toiselle puolelle pieni reikä vaikka poralla.

...ja toiselle puolelle isompi, tähän tarvitaan poraa ja dremeliä.

Lyhdyn koneistolla ei tee mitään, mutta suojakupu otetaan talteen.

Pohjaan jyrsitään suurehko reikä esim. Dremelillä.

Sitten tehdään suojakupuun sopiva piirilevy johon sovitetaan 4 lediä. Regulaattoriksi Ideaportin hieno kytkentä: http://www.ideaport.edu.hel.fi/LedTL_9VN6.pdf Tässä R3 on jätetty pois ja R2 = 10 ohm.

Aika tarkaa toimintaa tällä puolella; 9 voltin pariston miinuspuoli juotetaan piirilevyyn, mutta plussapuolelle vain lyhyehkö johdinpätkä. Tähän juotetaan sitten sopiva kytkin.

Sovitetaan piirilevy suojakupuun; kuvassa myös kytkin kolvattuna. Piirilevyyn kannattanee laittaa suojalakkaa muutama kerros molemmille puolille, varmuuden vuoksi...

Sovitetaan kytkin korkkiin; tuntuisi sopivan. Ei ruuvata vielä kiinni, ensin korkki ruuvataan lyhtyyn ja sitten vasta pujotetaan kytkin korkkiin lyhdyn sisäpuolelta.

Leikataan antistaattista suojavaahtomuovia kuvun alapuolelle. Tämä toimii eristeenä lyhdyn runkoon.

Pieni viilto ja johdot saadaan nätisti ulos.

Sivulta huomaa kuinka ledit kurkistavat vain hieman suojakuvun raosta.

Sitten pujotetaan kytkin ja neppari yläkautta öljysäiliöön, ruuvataan suojakupu kiinni ja pujotetaan kytkin paikoilleen.

9 voltin paristo menee talteen lyhdyn alaosaan, tähän kannattaa tehdä suojaksi esim. muovista sopiva läppä joka kiinnitetään muutamalla peltiruuvilla.

Sitten napsautetaan kytkintä ja lämmin valo täyttää mannut, ilman öljyvahinkoja!

Sama pimeässä; valaisuun tästä lyhdystä ei niinkään ole, mutta tunnelmaa se kyllä luo.